Runoja joulupukista
Olemme tälle sivulle keränneet muutaman runon joulupukista piristämään päivääsi ja kohottamaan joulunodotustunnelmaasi. Lue nämä ja joulu on taas hieman lähempänä!
Joulupukki
Joulupukki matkustaa
halki hyisen sään.
Kohta oveen koputtaa,
pääsee lämpimään.
Lasten silmät loistavat,
sulaa parran jää.
Pukin jalankantturat
hetken levähtää.
Sitten pitää kiiruhtaa
toisten lasten luo.
Tuolla moni odottaa,
mitä pukki tuo.
Kirje joulupukille
Joulupukki, kuulehan,
tätä asiaa
kenellekään toiselle
et saa paljastaa;
minä olen lapsi vain,
sinä täysi mies,
ja kun saavut,
unessa olen kukaties.
Jouluaaton askareet
voimat viedä voi,
enkä saata kuulla,
kun ovikello soi.
Älä tule ovelle
hiljaa hymisten,
tule savupiipusta
alas rymisten.
Saahan veli veturin
sekä lennokin,
sisko keinuhevosta
toivoo hartaimmin.
Mitä itse tahtoisin,
sitä kerro en.
Kaipa sinä, viisas mies,
arvata voit sen.
- Jukka Itkonen
Nallen joulu
Kellon soiton kuuli nalle
yks kaks lumihuovan alle,
pystyyn nosti pörröpäänsä,
kummasteli näkeemäänsä.
Metsän halki piippalakit,
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät, huiskuttivat...
Jäseniään venytteli nalle,
tuhmaa tuumiskeli,
kunnes jonon loppupäästä
kuului huuto: älä säästä
vaan nyt juhlan kunniaksi
popsi tämä!
Hunajaksi eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi,
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan,
hyvä hymy huulillaan.
Tontut pyörivät ja hyörivät, heillä kiire mahdoton,
sillä ihan kohta jouluaatto taas jo kerran on,
kilke ja kalke kaikuu pukin pajasta yötä päivää näin,
rientää itse joulupukki jo tuolta tänne päin.
Tovin katselee pukki tuimanakin tonttujaan,
jaellen sinne tänne määräyksiään ja ohjeitaan,
lahjavuoret kasvavat jo ihan kohta kattoon asti,
onpa kohta vedettävänä porolla taas aikamoinen lasti.
Mutta kas, kun aatto saa niin kaikki valmista on juuri,
rauha ja odottava hiljaisuus on Korvatunturilla suuri,
ja kun tähdet taivahalla kirkkaimpana leimahtaa,
niin Joulupukki tonttuneinsa taas matkaan saa!
- Anni Swan
Kisu nukkui syvää unta
kuten koko luomakunta.
Kutsu kuului maailmalta
yks kaks lumihuovan alta,
pystyy nosti pörröpäänsä
kummasteli näkemäänsä.
Metsän halki hiippalakit
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät huiskuttivat.
Paketin pulkasta eteen heitti
lumi sen kohta kokonaan peitti.
Käärön heti kisu haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.
Pienet nenät ikkunassa,
silmät ulos tapittaa.
Koskahan se joulupukki,
oveen oikein kolkuttaa?
Pitkä matka Pukin tulla
meille lahjat antamaan.
Mikä hoppu nyt on sulla,
saapuu Joulu aikanaan.
-Tuleeko Joulupukki?
-Tulee, totta kai!
-Saiko hän toivekirjeen?
-Ihan varmasti sai!
-Entä - jos lahjat loppuu?
-Epäilet - vielä vai!
-Mahtaako mulle riittää?
-Sinulle - - - totta kai!
Kellon soiton kuuli nalle
yks kaks lumihuovan alle,
pystyyn nosti pörröpäänsä
kummasteli näkemäänsä.
Metsän halki piippalakit
joulutontut, punalakit,
sekä itse joulupukki,
jonka parta kuuraa kukki,
pulkissansa ajelivat,
hymyilivät, huiskuttivat...
Jäseniään venytteli
nalle, tuhmaa tuumiskeli,
kunnes jonon loppupäästä
kuului huuto: älä säästä
vaan nyt juhlan kunniaksi
popsi tämä!
Hunajaksi eteensä noin nakatun,
hienoon tapaan lakatun
käärön heti nalle haistoi
avasi ja maistoi, maistoi...
Nukkui sitten uudestaan
hyvä hymy huulillaan.
- Timo Töyrylä